Helsingin johtava sairaalapastori Jussi Ollila pitää tärkeänä, että pappi voi olla myös eutanasiaa pohtivan potilaan tukena, jos eutanasialaki tulee voimaan.
Toive eutanasiasta on sairaalapapeille tuttu
Jussi Ollila toivoo, että kirkon kielteinen kanta ei vie sairaalapappia pois eutanasiaa pohtivan potilaan rinnalta.
Kirkko ja kaupunki kartoitti pääkaupunkiseudulla työskentelevien sairaalapappien suhtautumista eutanasiaan eli lääkärin antamaan kuolinapuun sekä sitä, onko papeille esitetty toivomusta eutanasiasta. Pappeja pyydettiin myös arvioimaan, hoidetaanko kuolevia potilaita Suomessa riittävän hyvin.
Kysely lähetettiin yhteensä 33 sairaalapapille ja sairaalasielunhoitajalle Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa. Heistä 21 vastasi. Kyselyn ajankohtaisuus nousee eutanasiaa eli aktiivista kuolinapua koskevasta kansalaisaloitteesta, joka jätettiin eduskunnalle tiistaina 14. helmikuuta.
Vastanneista kahdeksalle on esitetty toive eutanasiasta, mutta vastanneiden enemmistö eli 13 pappia ei ole kohdannut kysymystä työssään.
Sairaalapappien käymissä keskusteluissa eutanasiatoivomuksen takaa on löytynyt muun muassa masennusta sekä huolta kivusta, ahdistuksesta, yksin jäämisestä ja kärsimyksestä.
Joissakin tapauksessa eutanasia on jäänyt taka-alalle, kun lääkäri on osannut kertoa, miten potilaita hoidetaan heitä etukäteen ahdistavissa tilanteissa. Yhdelle vastaajalle iäkkäät ihmiset ovat ilmaisseet pelkoa siitä, että he jäisivät eutanasian myötä ilman hoitoa.
Helsingin seurakuntayhtymän johtava sairaalapastori Jussi Ollila on kohdannut suoran toiveen kuoleman jouduttamisesta vain kerran. Hän luki sen als-potilaan kommunikaattorista. Monissa tilanteissa toive on ollut ”ilmassa” potilaan tukalan tilanteen vuoksi tai siksi, että lähestyvän kuoleman odottelu tuntuu vaikealta.
– Käsitykseni on se, että ihmisen perustoive on saada elää. Mutta on ymmärrettävää, että elämän loppumetreillä monella on tuskainen toive: voi kun tästä pääsisi, Ollila sanoo.
Hyvä saattohoito ei toteudu tasaisesti
Papit ottivat kantaa väitteeseen, jonka mukaan kuolevia potilaita hoidetaan Suomessa riittävän hyvin. Asteikolla yhdestä viiteen (täysin eri mieltä – täysin samaa mieltä) pappien arvioiden keskiarvoksi tuli 2,95.
Perusteluissa papit kiinnittivät erityistä huomiota saattohoidon alueelliseen epätasaisuuteen. ”Hyvää hoitoa saa, jos asuu Etelä-Suomessa, jossa on saattohoitoon erikoistuneita yksikköjä”, yksi vastaajista totesi.
On fakta, että mahdollisuus hyvään saattohoitoon jakautuu valtavan epätasaisesti.
Kommenteissa kiinnitettiin huomiota myös suurten potilashuoneiden hälinään, hoitohenkilökunnan vähäisyyteen ja osaamisen puutteisiin sekä saattohoidon vapaaehtoisten tarpeeseen.
– On fakta, että mahdollisuus hyvään saattohoitoon jakautuu valtavan epätasaisesti. Monissa paikoissa saattohoito on vielä lapsenkengissä ja pelko siitä, saako potilas riittävän hyvää hoitoa, on aiheellinen, Ollila vahvistaa.
Papeilta kysyttiin myös kantaa väitteeseen, jonka mukaan ”kärsivän potilaan kuoleman jouduttaminen voi olla joissakin tapauksissa oikeutettua”. Väitteen saama tuki ja vastustus jakautuivat melko tasaisesti, ja keskiarvoksi tuli 3,14.
Perusteluissa todettiin, että potilaan hoitotahtoa pitää kunnioittaa, kun puntarissa ovat loppuelämän laatu ja pituus.
Papit ilmaisivat tukea potilaan oikeudelle kieltäytyä rankoista hoidoista, joihin ei ole enää voimia, tarpeettoman nesteytyksen ja ravinnon lopettamiselle sekä riittävän kipulääkityksen antamiselle, vaikka se lyhentäisi jäljellä olevaa elinaikaa.
Eutanasiaan liittyy vaikeita kysymyksiä
Sairaalapapit ottivat kantaa myös eutanasiaan viittaavaan väitteeseen, jonka mukaan "kuoleman aiheuttaminen kärsivälle potilaalle voi joissakin tapauksissa olla oikeutettua". Yhdeksän vastaajaa oli väitteestä täysin tai osittain eri mieltä ja viisi täysin tai osittain samaa mieltä. Asteikolla yhdestä viiteen vastaajien keskimääräinen kanta on jonkin verran kriittinen (2,47).
Kommenteista käy ilmi, että monen papin kanta eutanasiaan on epävarma. Aiheesta toivottiin lisää keskustelua.
Perusteluissa nousee esiin eutanasiakeskustelun vaikeita kysymyksiä: Tulisiko eutanasian suorittamisesta lääkärin taakka? Milloin katsotaan, että eutanasiaa haluava ihminen on riittävän ”tolkuissaan”?
Vastaajia huolestuttaa myös se, lisäisikö eutanasia sairaiden ja vanhusten turvattomuutta ja veisikö mahdollisuus eutanasiaan pohjan saattohoidon kehittämiseltä. ”Lupa tällaiseen pitäisi jo lainsäädännössä määritellä niin, että pikkusormi ei vie koko kättä, kuten Belgiassa ja Hollannissa on tapahtumassa. Mutta onko sellainen laki mahdollinen”, pohtii yksi vastaajista.
Jussi Ollila pitää eutanasiaan liittyvää kansalaisaloitetta perusteltuna ja hyvin rajattuna. Hän pitää mahdollisena, että kirkon viralliset eutanasiaa vastustavat kannanotot haittaavat sairaalapappien työtä, jos eutanasialaki tulee voimaan.
– Pelkoni on se, että kirkon pois sulkeva ja tuomitseva linja pelaa sairaalapapit ulos tilanteista, joissa potilas pohtii, onko eutanasian aika vai ei. Pidän hyvin tärkeänä, että pappi voisi olla potilaan tukena myös niissä prosesseissa.
Kansalaisaloitteen pääkäsittely eduskunnassa ajoittunee syksyyn 2017.
Helsingin seurakuntayhtymän palveluksessa työskentelee 22 sairaalapappia, Espoon seurakuntayhtymässä kuusi ja Vantaan seurakuntayhtymässä neljä. Kauniaisten suomalaisessa seurakunnassa työskentelee sairaalasielunhoitaja-perheneuvoja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Eutanasia jakaa mielipiteet, mutta on paljon enemmän kuin kyllä vai ei -kysymys – ”On ymmärrettävää, ettei kukaan halua kokea kärsimystä”
Hyvä elämäMitä on kärsimys, kipu tai väsyminen elämään? Eutanasiaan liittyy paljon määrittelyä, ja muun muassa se tekee aiheesta vaikean asiantuntijoillekin.
HUS varmisti, että yhteistyö kirkon kanssa jatkuu
Ajankohtaista
.jpg)
