Eutanasia jakaa mielipiteet, mutta on paljon enemmän kuin kyllä vai ei -kysymys – ”On ymmärrettävää, ettei kukaan halua kokea kärsimystä”
Mitä on kärsimys, kipu tai väsyminen elämään? Eutanasiaan liittyy paljon määrittelyä, ja muun muassa se tekee aiheesta vaikean asiantuntijoillekin.
”Me allekirjoittaneet äänioikeutetut Suomen kansalaiset ehdotamme, että eduskunta ryhtyy lainvalmistelutoimenpiteisiin eutanasialain säätämiseksi ja eutanasian laillistamiseksi Suomessa.” Noin neljä vuotta sitten 63 000 suomalaista allekirjoitti näillä sanoilla alkavan kansalaisaloitteen. Aloite eteni eduskunnan käsittelyyn, mutta hylättiin.
Asiaa ei kuitenkaan haudattu kokonaan, vaan sosiaali- ja terveysministeriön (STM) alaisuuteen perustettiin monialainen asiantuntijaryhmä, joka sai tehtäväkseen selvittää niin sanottua elämän loppuvaiheeseen liittyvää hoitoa, itsemääräämisoikeuden toteutumista, saattohoitoa, eutanasiaa ja avustettua itsemurhaa.
Asiantuntijaryhmän oli määrä saada työnsä päätökseen ja julkaista loppuraporttinsa kesäkuussa 2021, mutta julkaisu siirtyi elokuulle.
Asiantuntijaryhmässä vallitsee yksimielisyys palliatiivisen ja saattohoidon kehittämisestä ja siihen liittyvästä lainsäädäntötarpeesta. Kysymys eutanasiasta ja avustetusta itsemurhasta taas on asiantuntijoillekin vaikea. Kenelle eutanasia sallitaan? Voiko lääkäri kieltäytyä siitä? Entä pitääkö ihmisellä olla oikeus päättää kuolemastaan?
Piispat suhtautuneet kielteisesti
Eutanasiasta keskustellessa ihmiset perustelevat kantaansa myös uskonnollisin ja maailmankatsomuksellisin argumentein. Esimerkiksi monet vakaumukselliset kristityt kokevat, että ihmisellä ei ole oikeutta päättää elämästä eikä kuolemasta. Toisaalta eutanasiaa voidaan myös puolustaa kristilliseen lähimmäisenrakkauteen vedoten: se voidaan nähdä viimeisenä palveluksena, jollaista voisi itsekin kuvitella toivovansa.
Luterilaisen kirkon piispat ottivat eutanasiaan kielteisen kannan vuonna 2017. Piispat perustelivat asiaa siten, ettei ”syntymisen ja kuolemisen valtakirja ole ihmisen hallussa” ja että palliatiivinen hoito ja saattohoito ovat riittäviä ratkaisuja elämän loppuvaiheen kärsimykseen.
Luterilaisen kirkon pappien mielipiteet kuitenkin jakautuvat. Vuonna 2019 valmistuneen väitöstutkimuksen mukaan puolet papeista suhtautuu eutanasiaan myönteisesti.
Myös STM:n asettamassa työryhmässä on kirkon edustaja, sielunhoidon johtava asiantuntija Virpi Sipola Kirkkohallituksesta.
– Edustan ryhmässä kirkkoa ja ajattelen, että työskentelyyni vaikuttaa sekä terveydenhuollon koulutukseni – olen diakonissa ja terveystieteiden maisteri – että työkokemukseni sairaalapappina. Tarkastelen asiaa erityisesti kirkon sairaalasielunhoitotyön ja siihen liittyvän työkokemukseni valossa, Sipola sanoo.
Jos olet ollut läheisesi saattajana, siitä näkökulmasta on helppo sanoa jotakin.
- Virpi Sipola
Mutta onko kirkon kannalla merkitystä vuonna 2021? Virpi Sipolan mukaan se ei ole itsestään selvää, mutta on tärkeää, että kirkko on keskustelussa mukana.
– Ajattelen, että kirkon täytyy käydä keskustelua niissä maisemissa, joissa ihmiset ovat. Keskustelussa on tärkeää nostaa esiin eettisiä ja vakaumuksellisia näkökulmia pyrkien samalla ymmärtämään myös erilaisia näkökantoja.
– Näihin tilanteisiin liittyy paljon inhimillisiä näkökulmia. Mitä on lähimmäisen rakastaminen? On tilanteita, joissa eutanasia voisi tuntua enemmän lähimmäisenrakkaudelta, etenkin, jos riittävän laadukasta saattohoitoa ei ole saatavilla.
Sipolan mielestä eutanasia on paljon enemmän kuin kyllä vai ei -kysymys, ja sitä pitäisi miettiä laajemmin kuin yksittäistapausten kautta.
– Jos olet ollut läheisesi saattajana, siitä näkökulmasta on helppo sanoa jotakin. Jos eutanasiaa katsoo lainsäädännöllisestä näkökulmasta, asia on monimutkaisempi.
Onko keskustelu liian aikaista?
Virpi Sipolan mukaan eutanasiakysymyksestä tekee vaikean esimerkiksi se, että kärsimystä on vaikea mitata eikä sairastunut tai kukaan muukaan voi nähdä tulevaisuuteen.
– Kuolema on prosessi, usein myös eksistentiaalinen prosessi. On ymmärrettävää, että kukaan ei halua kokea kärsimystä, mutta kun saa hyvää hoitoa, loppuvaiheen elämä voikin tuntua merkitykselliseltä. Myös kuolevalla ihmisellä voi olla toivoa. Usein sen lähtökohta on yhteys toiseen ihmiseen, mutta se voi olla myös kokemus suhteesta Jumalaan.
Keskustelu eutanasiasta kertoo Sipolan mielestä myös siitä, miten ylipäätään suhtaudumme kärsimykseen ja kuolemaan. Saattohoidossa fyysistä kärsimystä pystytään useimmiten lievittämään, mutta henkisen kärsimyksen lievittäminen voi olla vaikeampaa.
Sipola kertoo miettineensä myös sitä, käydäänkö eutanasiakeskustelua liian aikaisessa vaiheessa. Työtä on vielä tehtävänä, jotta kaikilla olisi tasavertaiset oikeudet hyvään, moniammatillisesti toteutettuun saattohoitoon asuinpaikasta riippumatta.
– Toivoisin, että keskustelu kuolemasta ja saattohoidosta ei kytkeytyisi erityistason saattohoitoon kuten Terhokotiin, koska suurin osa suomalaisista kuolee palvelutaloissa, kotisairaanhoidossa ja erilaisissa hoiva-asumisen muodoissa.
”Eutanasia vaatii lääkäriltä kanttia”
Eutanasian ja lääkäriavusteisen itsemurhan tunnetuimpia puolestapuhujia Suomessa on Juha Hänninen, Terhokodin entinen ylilääkäri, eutanasian laillistamista ajavan Exitus ry:n hallituksen jäsen ja lääketieteellinen asiantuntija. Hän ymmärtää hyvin, miksi aihe on vaikea, sillä ei hänenkään kantansa ole aina ollut kristallinkirkas.
– Eutanasia on nimenomaan määrittelykysymys. Kirjoitan parhaillaan aiheesta uutta kirjaa ja tekstiä on yli 160 sivua. Ei minunkaan kantani ole siis yhdellä lauseella sanottavissa, Hänninen toteaa.
Ei hyväkään saattohoito auta, jos ihminen haluaa kuolla.
- Juha Hänninen
Hänen salliva kantansa eutanasiaan muotoutui työssä saattohoitopotilaiden parissa.
– Viimeiset 20 vuotta olen ollut sitä mieltä, että Suomessa tarvitaan kuolinavun salliva laki. Olen ehkä eniten tässä maassa vaikeita kuolemia kohdannut lääkäri ja nähnyt kuolinavun mahdollisuudet, sen missä kohtaa meillä on mahdollisuudet auttaa ihmistä ja missä se ei toimi. Ei hyväkään saattohoito auta, jos ihminen haluaa kuolla, hän sanoo.
Hänninen uskoo, että eutanasialaista hyötyisivät erityisesti syöpäpotilaat ja neurologisia sairauksia sairastavat, vakavasti sairaat ihmiset.
Tällä hetkellä aktiivinen eutanasia on sallittu Kanadassa, Kolumbiassa, Uudessa-Seelannissa, Belgiassa, Alankomaissa ja Luxemburgissa. Portugalissa ja Espanjassa eutanasia sai parlamentin hyväksynnän, mutta Portugalissa perustuslakituomioistuin hylkäsi sen. Hännisen mielestä suunta on selvä: jos yhä useampi EU-maa tekee positiivisen päätöksen, Suomessakin asia on käsiteltävä.
Juha Hänninen on tavannut eutanasioihin osallistuvia lääkäreitä Alankomaissa ja Belgiassa. Kyseessä ei vaikuta olevan mikään rutiinitoimenpide, vaan jotakin, joka eroaa muusta lääkärintyöstä.
– Eihän eutanasia voi olla helppo asia. Tutkimusten mukaan lääkärit kokevat palkitsevaksi ja hyväksi sen, että voi tehdä asioita toisen parhaaksi, mutta ei eutanasia voi jotakin, joka tehdään umpilisäkkeen poiston ja korvan puhkaisun välissä, vaan ihan eri luokan asia. Se vaatii lääkäriltä kanttia.
Hän ei pidä aiheellisena pelkoa siitä, että eutanasiasta tuli jonkinlainen tehokkuusajattelun ääriesimerkki, tapa siivota sairaat ja vanhat ihmiset pois.
– Ei tuollaiselle pelolle ole perustetta. Hollannissa ja Belgiassa asiaa on tutkittu, ja siellä eutanasiapäätöksiä hakevat ja saavat ovat olleet enemmänkin etuoikeutettuja ihmisiä, paremmin koulutettuja ja varakkaita. He haluavat hallita elämäänsä, sen loppuakin.
Entä onko eutanasia Hännisen mielestä ihmisoikeuskysymys? Pitäisikö ihmisellä olla oikeus päättää kuolemastaan?
– Voi sen niinkin ajatella, mutta enemmän tämä on minusta hoidollinen kysymys. On tarpeetonta ja hyödytöntä antaa ihmisen kitua viimeiset viikot ja kuukaudet.
Lääkäreiden mielipiteet jakautuvat, liitto vastustaa
Eutanasiassa on kyse paitsi potilaan oikeuksista, niin myös lääkärin oikeuksista, velvollisuuksista ja etiikasta. Ammattikuntaa edustava Lääkäriliitto ei kannata eutanasian laillistamista. Se teetti aihetta koskevan kyselyn viimeksi vuonna 2020, ja siihen vastasi 7 000 lääkäriä. Sen mukaan puolet työikäisistä lääkäreistä on eutanasian laillistamisen kannalla, puolet vastaan. Kyselyssä 57 prosenttia työikäisistä lääkäreistä oli joko osittain tai täysin samaa mieltä siitä, että riittävällä saattohoidolla ja kivunhoidolla tarvetta eutanasiaan ei ole.
Lääkäriliiton toiminnanjohtajan Kati Myllymäen mielestä tuloksissa oli monta kiinnostavaa kohtaa.
– Työterveyslääkärit ja kirurgit olivat enemmän eutanasian kannalla kuin vaikka syöpälääkärit ja geriatrit. Siis mitä lähempänä kuolevan potilaan hoitoa lääkäri on, sitä kriittisempi hän on eutanasiaa kohtaan. Työterveyslääkärille kysymys on tietysti teoreettisempi, Myllymäki kertoo.
Tällaiset ovat vaikeita kokeneelle lääkärillekin, siksi lääkärit eivät tahdo ennustaa jäljellä olevaa elinaikaa.
- Kati Myllymäki
Myllymäen mukaan eutanasian toteuttaminen olisi lääkärin etiikalle ja identiteetille iso juttu, kuten potilaan kuolema muissakin tilanteissa. Jos eduskunta jossakin vaiheessa sallii eutanasian tai lääkäriavusteisen itsemurhan, järjestelmän pitää hänen mielestään olla sellainen, ettei lääkäriä voi siihen pakottaa.
– Omantunnonvapaus pitää säilyttää. Sitten pitää myös arvioida, miten asia on mahdollista toteuttaa suhteessa terveydenhuollon ammattihenkilölakiin ja lääkärin oikeudellisiin ja eettisiin velvoitteisiin.
Kuka vain voi kieltäytyä hoidosta, muttei pyytää kuolemaa
Myös lääkärikunnan näkökulmasta eutanasiakysymyksestä tekee vaikean se, että asiaan liittyy paljon vaikeasti mitattavia asioita. Miten kärsimys tai väsyminen elämään määritellään? Entä jäljellä oleva aika?
– Aihetta koskevassa kansalaisaloitteessa todettiin, että eutanasia olisi mahdollinen, jos potilaalla on kuolemaan johtava vakava sairaus ja kuolema on odotettavissa kolmen tai kuuden kuukauden sisällä. Tällaiset ovat vaikeita kokeneelle lääkärillekin, siksi lääkärit eivät tahdo ennustaa jäljellä olevaa elinaikaa. Se on monimutkainen, biologinen asia ja myös elämisen tahdosta kiinni, Lääkäriliiton Kati Myllymäki sanoo.
Tällä hetkellä kuka tahansa voi toki kirjata hoitotahtoonsa, että häntä ei enää vaikkapa kytketä hengityskoneeseen tai elvytetä tietyssä vaiheessa. Silloin lääkärin on kunnioitettava potilaan tahtoa, eikä yritettävä pitää häntä elossa, vaikka voisi niin tehdä. Kati Myllymäen ja Juha Hännisen mukaan näitä kahta asiaa ei kuitenkaan pidä rinnastaa.
– Jos potilas kieltäytyy hoidosta tai vaikuttamattomasta hoidosta luovutaan, se on eri asia, vaikka voikin tuottaa tilanteita, jolloin lääkäri tietää, että olisi voinut tehdä enemmän, Myllymäki sanoo.
– Hoitotahto on vain tahdonilmaisu siitä, että ei halua elämää pitkitettävän. Potilaslain mukaan kaikilla meillä on oikeus kieltäytyä mistä tahansa hoidosta milloin tahansa. Lääkäri joutuu miettimään, onko potilas tosissaan ja riittävän informoitu, Hänninen perustelee.
STM:n asiantuntijatyöryhmässä keskustelun lähtökohta on ollut se, että mahdollinen eutanasialaki koskisi vain täysi-ikäisiä, somaattiisia eli ruumillisia sairauksia sairastavia henkilöitä, ei mielen sairauksia. Mahdollisen päätöksen eutanasiasta, avustetusta itsemurhasta ja näiden kriteereistä tekevät lopulta poliitikot.
Eutanasia, avustettu itsemurha, palliatiivinen hoito – termit haltuun
Eutanasia-sana tulee kreikan kielen hyvää kuolemaa tarkoittavasta sanaparista (eu thanatos). Nykyisin eutanasialla tarkoitetaan aktiivista toisen ihmisen elämän päättämistä tämän pyynnöstä silloin, kun taustalla on kuolemaan johtava sairaus ja siihen liittyvä kestämätön kärsimys. Elämä lopetetaan lääkkeitä antamalla. Jotkut käyttävät eutanasiasta myös termiä armokuolema tai kuolinapu.
Lääkäriavusteinen itsemurha tarkoittaa sitä, että henkilö pyytää ja saa lääkäriltä lääkkeitä itsemurhaa varten, mutta ottaa ne itse. Avustetussa itsemurhassa toinen henkilö antaa käytännön apua kuolemaan, mutta siinäkin varsinaisen kuolemaan johtavan teon tekee potilas itse.
Palliatiivinen hoito tarkoittaa parantumattomasti sairaiden ja kuolevien potilaiden hoitoa. Sen tavoite on vähentää kärsimystä ja vaalia elämänlaatua. Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa.
Palliatiivinen sedaatio on potilaan tajunnantason laskemista lääkkeillä tilanteessa, jossa kipuja tai muita vaikeita oireita ei muuten saada hallintaan. Saattohoidossa sedaatiota voidaan käyttää tilapäisenä hoitona tai lähellä kuolemaa jatkuvana hoitona kuolemaan asti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Mitä Jumala tekisi, jos antaisit saamasi elämän lahjan takaisin?
PuheenvuorotIhmiskunnan yhteinen tavoite on hyvä elämä. Miksi ei siis myös hyvä kuolema? kirjoittaa Hilkka Olkinuora.
Mielipide: Lakimuutoksella laatua saattohoitoon
Puheenvuorot
