Valotaide rakennetaan Kruunuvuorenrantaan yhtä pysyväksi kuin kerrostalot. Jari Vuorisen Värjätyt varjot sijaitsee porttikäytävässä Koirasaarentie 36:ssa.
Tältä näyttää uusi maailmanluokan valotaidekaupunginosa – Helsinki sammuttaa valoja lepakoiden vuoksi
Valoarkkitehti Marjut Kauppinen: ”Tukholma ja Kööpenhamina ovat Helsinkiin verrattuna pimeitä kaupunkeja, mutta kauniita ja melko turvallisia.”
Kävelijän varjo hajoaa vaaleansiniseksi, purppuraksi ja keltaiseksi Koirasaarentien 36:n porttikäytävässä. Valokudos yhdistää vierekkäiset kerrostalot toisiinsa. Läheisen kerrostalon kulma hehkuu koko korkeudeltaan syvänsinisenä kuin aaltoileva meri. Sisältä valaistu kivimuuri loistaa valovirtana pimeässä Borgströminmäessä.
Ja sitten on vielä Kruunuvuorenrannan valoteoksista kuuluisin: öljysatamahistorian muistona säilytetty suuri Siilo 468, joka hohtaa punaisena ja valkoisena yli Kruunuvuorenselän.
Entisen satamanpohjan ja hopeakaivoksen päälle nouseva Kruunuvuorenranta näyttää harmaassa päivänvalossa työmaalta, mutta pimeässä paikoin satumaiselta. Laajasalon kylkeen rakennettavaan kaupunginosaan tulee eniten valotaidetta paikkoihin, joista se näkyy myös ohikulkijoille. Valoteoksia tulee lisää koko parikymmentä vuotta vievän rakentamisen ajan.
Arkkitehti Marjut Kauppinen koordinoi valotaidetta Kruunuvuorenrannassa. Lightning Design Collectiven Jari Vuorisen valoteos Portti yhdistää kerrostalot Koirasaarentie 32:ssa. – On aika kauheaa asua työmaan keskellä ja kuskata lapsia tarhaan räntäsateessa ilman kunnon julkista liikennettä. Toivon, että valoteokset tekevät heti elämästä vähemmän karua.
– On aika kauheaa asua työmaan keskellä ja kuskata lapsia tarhaan räntäsateessa ilman kunnon julkista liikennettä. Toivon, että valoteokset tekevät heti elämästä vähemmän karua. Niitä voi ihmetellä kuten merta ja metsää, sanoo valotaidetta koordinoiva arkkitehti Marjut Kauppinen.
Helsingin uusille asuinalueille halutaan selkeä oma identiteetti. Arabianranta oli ensimmäinen kaupunginosa, johon tehtiin ympäristötaidetta prosentilla rakennuskustannuksista. Samaa periaatetta on käytetty myös Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa sekä nyt Kruunuvuorenrannassa.
Kruunuvuorenrannasta tulee Kauppisen mukaan maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen valotaiteen kaupunginosa. Toistakymmentä valoteosta on valmiina, ja kymmeniä tulossa.
– Moni kohde on viivästynyt vaikka mistä syistä. Kaikki rakentajat eivät ole ymmärtäneet, että valoteokset pitää ihan oikeasti toteuttaa ja ylläpitää, sanoo Kauppinen, joka paimentaa valotaidetta kaupungin konsulttina.
Työ ei pääty valoteosten toteuttamiseen. Taiteilijat pystyvät säätämään esimerkiksi teosten valon voimakkuutta jälkikäteen, jos asukkaat kyllästyvät vaikkapa lähiteoksen sinisessä valossa kylpevään kotiin.
Valotaiteen kanssa voi leikkiä
Ennen joulua pitäisi valmistua muutama uusi valoteos. Marjut Kauppinen odottaa erityisesti Nuotiopiiriä Koirasaarentielle. Kymmenen rinkiin aseteltavaa, valoa hehkuvaa istumapaikkaa ovat hyvä esimerkki Kruunuvuorenrannan valaistuksen kolmesta periaatteesta.
– Valoa ei ole liikaa, sitä on vain oikeissa paikoissa ja sillä on yhteisöllisyyttä luova ja vahvistava vaikutus, Kauppinen sanoo.
Kruunuvuorenrannan valosuunnittelun periaatteiden takana on englantilais-hollantilainen tiimi, johon kuului muun muassa valotaiteilija, kaupunkisuunnittelija, insinööri, arkkitehti ja maisema-arkkitehti. Valaistuksen yleissuunnitelma on nimeltään Luonnon lyhdyt.
On silkkaa välinpitämättömyyttä tehdä valaistus, jossa ei oteta huomioon sekä ihmisiä että luontoa.
– Arkkitehti Marjut Kauppinen
– Ajattelin ensin, että puhe yhteisöllisyyden kasvattamisesta on Keski-Euroopan arkkitehtien horinaa. Mutta on hyvä muistaa, että Kruunuvuorenrantaan syntyy uusi kaupunginosa tyhjästä. Nyt kun alueella on muutamia satoja asukkaita, he ovat tosi kiinnostuneita valoteoksista ja yhteisöllisesti kiukkuisia, jos jokin ei toimi kuten pitäisi.
Valotaide voi myös houkutella vaikka hippaan. Kauppinen odottaa usean taloyhtiön alueelle levittäytyvää suurikokoista Flipper-valoteosta, jossa yhteisen piha-alueen pienet valaisimet voimistuvat siellä, missä liikutaan.
– Jos ryhmä lapsia juoksee johonkin suuntaan, valo seuraa heitä. Syntyy hauska valopulssi. Ympäröivistä taloista näkee heti, että pihalla on elämää.
Moni on leikkinyt interaktiivisten valojen kanssa valofestivaali Lux Helsingissä, joka järjestetään seuraavan kerran 6.–10. tammikuuta.
– Lux Helsingin valotaiteesta voi ottaa ideoita arkisempaankin kaupunkivalaistukseen, arkkitehti Kauppinen sanoo.
Aallot hohkaa sinistä valoa lähiasuntoihinkin Gunillantie 17:ssä. Teoksen suunnitteli Roope Siiroinen Valoa designista.
Hämärää pidetään turhan isona riskinä
Pimeys kuuluu myös kaupunkiin, jos Marjut Kauppiselta kysytään. Hän kehuu Suomenlinnaa, jossa täytyy talvi-iltaisin miettiä, missä voi kävellä. Kruunuvuorenrannassa on päätetty, että jokaista puistoa ei valaista.
– Pimeys on valosuunnittelijalle kuin tyhjä kangas kuvataiteilijalle. Pimeyttä kannattaa käyttää voimavarana. Kruunuvuorenrannassa on hienoa nähdä tähdet, kaupungin valot merenselän takana ja valotaide.
Helsingissä on Kruunuvuoren ulkopuolella pysyvää valotaidetta esimerkiksi Hanasaaressa, jossa vihreät valotolpat kiertävät hiilikasaa. Viereisessä Merihaassa rakennusten valaistut yläosat näyttävät hämärään aikaan leijuvan ilmassa.
Nykyään on mahdollista rakentaa valaistus, joka voimistuu silloin, kun paikalla on paljon ihmisiä. Kruunuvuorenrannan katuvalaistus ei kuitenkaan vielä toimi näin. Viime kesänä se otettiin välillä kokonaan pois päältä, jotta alueella elävät lepakot eivät häiriintyisi.
Keskeneräinen valoteos sijaitsee Koirasaarentie 23:ssa.
– Puistovalaisinten vieressä olevat puut luulevat, että kesä jatkuu todellisuutta pidempään. Nykyteknologia mahdollistaa valaistuksen himmentämisen ja vahvistamisen tarpeen mukaan, joten on silkkaa välinpitämättömyyttä tehdä valaistus, jossa ei oteta huomioon sekä ihmisiä että luontoa. Säästää myös energiaa, jos ei valaista kaikkea täysillä koko ajan. Pahinta on, jos posotetaan valoa taivaalle.
Hämärää pidetään Kauppisen mielestä turhan isona turvallisuusriskinä.
– Tukholma ja Kööpenhamina ovat Helsinkiin verrattuna pimeitä kaupunkeja, mutta kauniita katsoa ja melko turvallisia. Niissä lasketaan näyteikkunat ja valomainokset mukaan katuvalaistukseen, Helsingissä ei.
Kauppinen varaisi kirkkaan ulkovalaistuksen vain liikenteen solmukohtiin, vilkkaille teille, asemille ja aukioille, joilla kulkee paljon väkeä. Huononäköistenkin pitää pystyä liikkumaan paikasta toiseen.
– Mutta jos paikassa ei ole hirveästi liikennettä eikä turvallisuusriskejä, niin minusta valaistussuunnittelussa kannattaa panostaa tunnelmaan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Amanda Kauranne kannustaa runolauluilla antautumaan hämärän syliin: ”Pietään hämärän hyssyy että nättinä pyssyy”
HengellisyysEnnen vanhaan hämärän hyssyssä oltiin perheen, naapureiden ja ystävien kanssa yhdessä. Se oli jakamisen aikaa.
