Ruuskanen: Poikkeusaikana on tärkeää rohkaista nuorta kohtaamaan tunteensa ja puhumaan niistä
Moni nuori ajattelee, että heidän on pärjättävä ilman aikuisten tukea. Tästä käsityksestä kannattaa luopua ja jakaa huolensa aikuisten kanssa.
Korona-aika koettelee meitä kaikkia, mutta viime aikoina olemme saaneet lukea yhä huolestuttavampia uutisia siitä, miten huonosti nuoret ja opiskelijat voivat. Yksinäisyys, etäopiskelu ja harrastusten poisjäänti kuormittavat nuoria voimakkaasti. Erityisen haavoittuneessa asemassa ovat ne nuoret jotka ovat vailla vanhoja turvaverkostoja ja uusia ei ole vielä syntynyt.
Huomaan tämän tavatessani nuoria asiakkaitani. Heidän on yhä vaikeampi vastata yksinkertaiseen ”Mitä sinulle kuuluu” –kysymykseen. Vastauksena saan kuulla kuvausta vellovasta ja epämääräisestä pahasta olosta joka näyttäytyy niin fyysisinä oireina, väsymyksenä kuin ahdistuksenakin.
Pitkä poikkeusaika, näköalattomuus, huoli omasta ja muiden terveydestä, syyllisyys ja yksinäisyys ovat vuoden aikana tehneet tehtävänsä. Monien nuorten sietokyky alkaa olla lopussa ja vaikka he näennäisesti tuntuvat pärjäävän, alkavat heidän mielensä ja kehonsa kantokyvyt olla vähissä. Monet nuoret ovat joutuneet olemaan liian pitkään vain itsensä varassa, vaikka heillä ei ole siihen tarvittavaa keinovalikoimaa kuin aikuisilla.
Näinä aikoina soisin jokaiselle nuorelle ainakin yhden aikuisen joka olisi kiinnostunut kysymään hänen vointiaan ja kuunteleman myös vastauksen.
Terapeuttina nuorilta saamani vastaukset kuvastavat sitä, kuinka vaikeaa nuorelle on uskaltautua kurkistamaan sisimpäänsä. Tämä sama vaikeus koskee myös aikuisia, mutta pidempi menneisyytemme auttaa meitä ymmärtämään, että poikkeustilanteista voi selvitä. Nuorilla ei ole tätä samaa kokemusta. Heidän menneisyytensä on lapsuudessa, jossa heitä on toivon mukaan kannateltu. On vaikea oppia itsenäiseksi ja vastuulliseksi aikuiseksi poikkeustilanteen aikana.
Meidän tulisi rohkaista ja kannustaa nuoria olemaan yhteydessä sisäiseen maailmansa. Antaa heille välineitä olla yhteydessä niihin pelkoihin ja pettymyksiin mitä he sisällään kantavat. Monesti niiden käsittely, niistä puhuminen ja kertominen ja ystävien kanssa jakaminen helpottavat epämääräistä pahaa oloa. Monilla nuorilla on myös ajatus, että heidän on pärjätä ja kestettävä kuormittamatta vanhempiaan tai muita aikuisia. Ei pidä paikkaansa. Kyllä nuoret saavat kaataa meille aikuisille huolensa.
Hiljaisuudessa voi pyydystää omia ajatuksiaan yksi kerrallaan, katsoa niitä, kuunnella ja päästää sitten menemään.
Kun kuuntelija puuttuu, olisi se hyvä löytää itsestään. Arkeemme on piilotettu lukuisia kohtia, jossa meille annetaan mahdollisuus astua hetkeksi sisäiseen maailmaamme. Ne ovat kallisarvoisia hetkiä tekemisten ja tapaamisten välillä, odottamisen ja levähtämisen hetkiä, jotka voisimme pyhittää itsellemme.
Jostain syystä meillä on taipumus vuorata nuo pyhät hetket sjaistoiminnoilla: uppoudumme some-maailmaan, täytämme mielemme vaihtuvilla kuvilla, äänillä, mielipiteillä ja tarinoilla. Ne ovat toki tarpeellisia keinoja olemaan yhteydessä toisiin ja auttavat meitä astumaan hetkeksi pois huolistamme, mutta niillä ei saisi korvata hetkeä jota voisi kutsua sisäiseksi inventaarioksi.
Sisäinen inventaario on jotain sellaista jolloin sukellamme hetkeksi hiljaisuuteen kuullaksemme itseämme. Hiljaisuudessa voi pyydystää omia ajatuksiaan yksi kerrallaan, katsoa niitä, kuunnella ja päästää sitten menemään.
Jotta voi opettaa nuoren käymään sisäistä vuoropuhelua, tulee aikuisella olla siitä itsellään ymmärrys. Meidän on tärkeää tiedostaa, että katsoessamme pelkojamme tai huoliamme, ne eivät ole enää niin ahdistavia kuin silloin, kun ne tulivat elämäämme. Usein mieleen piilotetut asiat tuntuvat vaarallisilta. Käsiteltyinä ne saavat mittasuhteet.
Kirjoittaja on kirkon perheneuvoja, psykoterapeutti ja pappi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ruuskanen: Mitä sanoa nuorelle, joka on joutunut kasvamaan aikuiseksi liian varhain?
PuheenvuorotEt ole saamaton, vaikka välillä jäät jumiin oman elämäsi kurjiin kohtiin ja vatvot menneitä tekemisiäsi. Olet rakas ja arvokas, kaiken huolenpidon ja hoivan arvoinen.
