Pääkirjoitus: Parane pian, Salman Rushdie
Kun vastakkain ovat ajatollah Khomeinin sanan- ja uskonnonvapaus ja Rushdien oikeus henkeen, terveyteen ja työhön, menee Rushdien oikeus Khomeinin vapauden edelle.
Kirjailija Salman Rushdie haavoittui pari viikkoa sitten vakavasti. Häntä puukotettiin tilaisuudessa, jossa hänen oli tarkoitus pitää puhe.
Salman Rushdie on elänyt suuren osan elämästään kuolemanvaarassa, sillä 33 vuotta sitten silloinen Iranin ylin uskonnollinen johtaja ajatollah Khomeini kehotti maailman muslimeja tappamaan hänet.
Ajatollah Khomeinin langettama kuolemantuomio johtui Rushdien kirjoittamasta romaanista Saatanalliset säkeet, jonka Khomeini katsoi loukkaavan profeetta Muhammadia. Siihen aikaan ei puhuttu vielä vihapuheesta. Khomeinin käsky on siitä kuitenkin malliesimerkki.
Vaikka Khomeinista on aika jo jättänyt, hänen antamansa määräys on edelleen voimassa. Iranilainen islamilainen säätiö on jopa luvannut Rushdien surmaamisesta parin miljoonan dollarin suuruisen palkkion.
Muslimijohtajan määräämä tappotuomio muutti Rushdien elämän. Hän piileskeli käytännössä koko 1990-luvun. Viime vuosina hän on elänyt melko normaalia elämää New Yorkissa ja, kuten puukotus osoittaa, turvatoimet hänen ympärillään ovat jo höllentyneet.
Ajatollah Khomeinin olisi ilman muuta pitänyt joutua tilille sanomisistaan jo ajan rajan tällä puolen.
Rushdien tapaus – tai pikemminkin Khomeinin tapaus – on surullinen esimerkki uskontoa polttoaineenaan käyttävästä fanatismista ja fundamentalismista. Se on myös malliesimerkki yrityksestä kaventaa kirjailijan sanan- ja ilmaisunvapautta.
Toisaalta Khomeinin tappokäsky tuo selkeästi esiin myös sen, että tässä maailmassa on oikeuksia, jotka menevät sananvapauden edelle. Tarkoitan Khomeinin sananvapautta ja Rushdien oikeutta henkeen, terveyteen ja työhön.
Vaikka ajatollah Khomeini olisi aikanaan ollut liikkeellä kuinka hurskain ja vilpittömin mielin ja pyhää kirjaansa kunnioittaen, hänen olisi ilman muuta pitänyt joutua tilille sanomisistaan jo ajan rajan tällä puolen.
On eri asia puhua vain omasta puolestaan ja lausua mielipiteenään, että jokin loukkaa minua ja minun vakaumustani kuin mennä Jumalan tai hänen profeettansa selän taakse julistelemaan yleismaailmallisia tuomioita. Tämä koskee myös meitä kristittyjä.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Meikäläisiin ja heikäläisiin jakava ”rauhanmuuri” ylläpitää vihaa
PuheenvuorotPohjois-Irlannin vastakkainasettelun leimat lyö uskonto, vaikka protestanttien ja katolilaisten välienselvittelyssä ei ole koskaan ollut uskonnollista sisältöä.
Pääkirjoitus: Rauha vaatii uskaltamista
Puheenvuorot