Reilun parinkymmenen hengen vapaaehtoisrinki jakaa ruoka-apua kuutena päivänä viikossa Espoonlahden seurakunnassa. Kuva: Jukka Granström
Leipäjonot pitenivät tänä vuonna
Espoonlahden kirkon automaattinen ovi käy tiuhaan, vaikka aamun hämärä ei ole vielä valjennut päivän harmaudeksi. Tulijat hakevat jonotusnumeron ja istuvat tuoleihin odottamaan.
Eteissalin toisessa päässä käy vilske. Asta Mehtälä, Gun Lindstedt, Pipsa Keskinen ja Marjo Jaakkola asettelevat lähikaupoista haettuja elintarvikkeita valmiiksi. Pastori Hans-Christian Daniel pitää lyhyen hartauden, jossa pyydetään Jumalan huolenpitoa ruoka-avun lahjoittajille, kuljettajille, jakajille ja vastaanottajille.
15 vuoden ajan ruoka-avun vapaaehtoisena toiminut Toimi Meskanen kertoo, että ruoka-avun tarve on tänä vuonna kasvanut. Tänä aamuna jonotusnumeron on hakenut 50 ihmistä. Kuun lopulla määrä kasvaa 70 tai 80 henkeen.
Lapsiperheiden määrä yllätti
Viime perjantaina julkistettu tutkimus Kuka käy leipäjonossa? kertoo, että 92 prosenttia pääkaupunkiseudun ruoanjakopisteissä käyvistä ihmisistä pitää elintarvikeapua pärjäämisensä kannalta välttämättömänä.
Suurin osa vastaajista kävi ruoka-avussa säännöllisesti, puolet heistä viikoittain. Moni vie ruokaa ihmisille, jotka ovat liian huonokuntoisia jonottamaan.
Tutkimus liittyy valtakunnalliseen hankkeeseen, jota koordinoi Itä-Suomen yliopiston professori Juho Saari. Aineisto kerätään kahdeksasta kaupungista. Pääkaupunkiseudun tutkimusryhmää johtaa Soccan eli Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksen erikoistutkija Saija Turunen.
Ikääntyvä väestö muodostaa valtaosan ruoka-avun hakijoista. Vastanneista noin 70 prosenttia oli yli 46-vuotiaita. Muita kuin Suomen kansalaisia oli 27 prosenttia.
Tutkijaryhmä yllättyi siitä, että vastaajista kolmasosa oli lapsiperheitä. Lapsiperheistä vajaa kolmannes oli yksinhuoltajaperheitä.
Asumismenot karkaavat
Leipäjonoissa käyviä yhdistää heikko työmarkkina-asema, sillä 45 prosenttia heistä oli työttömänä tai lomautettuna. Vastaajista 35 prosenttia oli eläkeläisiä ja viisi prosenttia opiskelijoita. Määrä- tai osa-aikatyössä kävi kuusi prosenttia.
Toinen yhdistävä tekijä on vuokralla asuminen. 85 prosenttia tutkimukseen vastanneista asui vuokralla, heistä viidennes kunnan vuokra-asunnossa. Vastanneissa oli myös asunnottomia ja tukiasunnossa asuvia.
Professori Juho Saaren mukaan kovat asumiskulut ovat keskeisin yksittäinen syy leipäjonojen pitenemiseen.
”Pääkaupunkiseudulla vuokrat ovat nousseet vuodesta toiseen, mutta perusturvan ja asumistuen taso ei ole seurannut perässä, koska asuminen muodostaa vain osan etuuden tason määräävässä hintaindeksissä. Siksi ihmiset tarvitsevat leipäjonoja selvitäkseen jokapäiväisestä elämisestä.”
Tilanteen purkaminen edellyttää Saaren mukaan kolmea asiaa: sosiaalista asuntotuotantoa ja sen mahdollistavaa kaavoitusta, välityömarkkinoiden luomista sekä viimesijaisen sosiaaliturvan uudistamista.
Lapsia suojataan köyhyydeltä
Kyselyn lisäksi tutkijat kartoittivat leipäjonoissa käyvien perheiden elämäntilannetta äitien ryhmähaastatteluilla, jotka tehtiin Vantaalla.
Äidit kokivat, että heidän lapsensa ovat taloudellisesti hyvin pärjääviin perheisiin verrattuna epätasa-arvoisessa asemassa. Niukkuus rajasi harrastusmahdollisuuksia ja karsi vaate- ja leluhankinnat minimiin.
Vanhemmat yrittivät suojata lapsiaan köyhyyden kokemukselta keksimällä tekemistä ja harrastuksia, jotka eivät vaadi rahaa. Ryhmähaastatteluissa äidit kertoivat, että tiedon puute eristi perheitä. Esimerkiksi lapsiperheille suunnatusta ilmaisesta toiminnasta oli vaikea saada tietoa.
Pelivara tuo mielenterveyttä
Vastaajista noin puolet koki itsensä huono-osaiseksi. Viimeisen kuukauden aikana yli viidennes oli tuntenut itsensä masentuneeksi jatkuvasti tai hyvin usein. Yksinäisyyttä ja nälkää oli kokenut jatkuvasti tai hyvin usein joka neljäs vastaaja.
Tyytyväisyys henkiseen terveyteen on tutkimuksen mukaan riippuvainen kotitalouden käyttöön jäävästä rahasta pakollisten ruoka- ja asumismenojen jälkeen. Lähes puolella ruoka-avun hakijoista jäi käyttöön 100 euroa kuussa tai vähemmän. He olivat muita harvemmin tyytyväisiä henkiseen terveyteensä.
Suuri osa ruoka-avun hakijoista piti muiden ihmisten tapaamista leipäjonoissa itselleen tärkeänä. Leipäjonoissa käymisen koki kuitenkin nöyryyttäväksi 40 prosenttia vastaajista, eivätkä he halunneet naapureidensa tai sukulaistensa näkevän heitä jonossa.
Juho Saaren mukaan tutkimustulokset kertovat suomalaiseen yhteiskuntaan syntyneestä empatiakuilusta.
”Suurin osa ei kohtaa juuri koskaan leipäjonoissa seisovia ihmisiä. Elämäntavat ja -tilanteet ovat eriytyneet. Ilmeistä on, että leipäjonoissa olevien ihmisten aseman parantaminen ei ole hyvinvoivan enemmistön tavoitteena.”
Välttämätöntä huolenpitoa
Perustuslain 19 § takaa jokaiselle, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.
Seurakuntien ja järjestöjen antamasta ruoka-avusta on kuitenkin tullut useimmissa kunnissa pysyvä osa sosiaaliturvan ulkopuolista avustustoimintaa. Viikoittain ruoka-apua hakee Suomessa 20–25 000 ihmistä.
Tämän vuoden touko-elokuussa tehty Kuka käy leipäjonoissa? -kyselytutkimus tavoitti kaikkiaan 905 vastaajaa pääkaupunkiseudun ruokajonoista. Heistä 305 haki ruoka-apua Espoossa Hyvä Arki ry:n ja Manna-avun ruoanjakeluissa.
Jaa tämä artikkeli: