Kuula: Pikkulintua suojellaan mutta tehotuotantokanat eivät herätä myötätuntoa – ja se on häiritsevää
Vain pieni vähemmistö eläimistä elää vapaana luonnossa. Valtaosalle planeettamme on suuri vankila ja lihatehdas.
Näin uutisen linnunpesästä. Tipu oli rakentanut kotinsa kerrostalon pihassa olevaan tuhkaluukkuun. Eräs asukas laittoi varoituslapun, ettei pesimistä häirittäisi.
Eläinten hätä herättää suloista myötätuntoa. Mutta vain jos se nähdään omin silmin. Lautasella tilanne on toinen. Kananpaistien ja porsaankyljysten kärsimyskertomus tiedetään kyllä, mutta se ei herätä samanlaista myötätuntoa.
Tehojalostusta, ahtaita häkkejä ja pieniä karsinoita. Nopea lihottaminen teuraskuntoon. Ei juuri mahdollisuutta luonnollisten tarpeiden toteuttamiseen.
Katsotaan eläinten kiirastulta numeroina. Suomessa teurastetaan yli 70 miljoonaa tuotantoeläintä vuodessa. Koko planeetalla lihoiksi päätyy vuodessa 66 miljardia kanaa, 1,5 miljardia sikaa, 500 miljoonaa lammasta ja 300 miljoonaa nautaa. Tähän päälle muut hyötyeläimet, kuten viljelykalat (ongelmana muun muassa tukehduttamalla teurastaminen).
Tästä saadaan vaikkapa kymmenvuotiskauteen huimaava määrä tuntoisia olentoja, joiden ainoa tarkoitus on ollut kasvaa nopeasti ja halvalla raaka-aineeksi ihmisten käyttöön.
Tämä on eläinkunnan valtaosan kohtalo. Vain pieni vähemmistö, arviolta seitsemäsosa, elää vapaana luonnossa. Eläinten näkökulmasta planeettamme on suuri vankila ja tehdas.
Olisi järkytys kuulla, että naapurissa on viisikymmentä koiraa, joita pidetään pienissä häkeissä vaatehuoneessa.
Häiritsevää. Erittäin. En haluaisi tietää sitä. Mutta ei sitä voi kiistääkään. Yksityiskohdista voidaan neuvotella, mutta suuri kuva on ankea.
Ja kiusallista tällaista on ottaa puheeksikaan. Helppohan sitä on arvostella, kun oma elinkeino ei ole kiinni karjataloudessa. Sitä paitsi Suomessa tuotantoeläimiä kohdellaan toisin kuin muualla maailmassa (pitää paikkansa, mutta vain osittain).
Ennen tilanne oli toinen. 300 vuotta sitten ihmisiä oli vain noin 1,5 miljardia. Suurin osa oli maanviljelijöitä. Enimmäkseen syötiin kasvisruokaa. Muutamat hyötyeläimet pyörivät ihmisten pihapiireissä perheenjäseninä teuraspäivään saakka.
Tehokarjatalous syntyi vasta 1800–1900-luvuilla kaupungistumisen ja väestönkasvun myötä. Rahvas vaihtoi lihaan yläluokkaa matkien. Niinpä hyötyeläimiä valikoitiin, jalostettiin, monistettiin ja tuotettiin yhä tehokkaammin eli kurjemmin. Pieni osa väestöstä erikoistui karjatalouteen ja muut vieraantuivat siitä todellisuudesta, josta ruoka on peräisin.
Samaa tahtia muuttui myötätunnon rakenne. Pihalinnun pesintärauhalla on edelleen väliä. Koiraihmiset ovat tarkkoja lemmikkiensä tarpeista. On saatava leikkiä, ulkoilua, muiden koirien seuraa, omaa tilaa ja rauhaa. Olisi järkytys kuulla, että naapurissa on viisikymmentä koiraa, joita pidetään pienissä häkeissä vaatehuoneessa.
Tämä on kuitenkin tuotantoeläinten osa.
Onneksi ilmassa on toivon merkkejä. Kaupasta saa vapaan kanan munia.
Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Kristityn kilvoittelu alkaa lautaselta – emme saa alistaa tuntoisia olentoja
PuheenvuorotOn aikoja, jolloin eläinten syöminen on ollut välttämätöntä. Tällä ei kuitenkaan voi perustella nykyistä eläinten laajamittaista hyödyntämistä.