Niukka elintaso sulkee osan suomalaisista onnellisuusmittareiden kuvaaman hyvinvoinnin ulkopuolelle. Kuva: Lehtikuva.
Diakin tutkimus: Rahan puutteesta kärsivät jäävät suomalaisen onnellisuuden ulkopuolelle
Maailman onnellisimmassa maassa elää myös suuri joukko onnettomia ihmisiä. Diakonia-ammattikorkeakoulun tuore verkkojulkaisu kertoo, keitä he ovat.
Suomi on tullut jo kuuden vuoden ajan tunnetuksi maailman onnellisimpana maana, kun YK:n aloitteesta perustettu Sustainable Development Solutions Network -järjestö on julkaissut vuotuisen raporttinsa. Kaikki suomalaiset eivät kuitenkaan pääse osallisiksi onnesta, vaan osa jää syrjään. Tämä käy ilmi Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) viime viikolla julkaisemasta teoksesta, jossa hyvinvoinnin tutkijat ja asiantuntijat paneutuvat suomalaisen hyvinvoinnin kääntöpuoleen.
In the Backyard of Finnish Happiness -julkaisun toimittanut tutkija ja dosentti Sakari Kainulainen arvioi, että onnellisuudesta osattomien ryhmään kuuluu 10–20 prosenttia kaikista suomalaisista. Osattomuus paikantuu tutkimusten mukaan ihmisiin, joiden elämässä on rahan puutteesta johtuvaa kärsimystä ja niukkuutta.
– Onnettomiksi itsensä kokevien ihmisten murheet kiertyvät usein rahatilanteen ja taloudellisen niukkuuden ympärille. Raha säätelee sitä, onko ihmisellä mahdollisuus saavuttaa haluamiaan asioita ja elää samankaltaista elämää kuin muut, Kainulainen sanoo.
Rahan puute on myös mahdollisuuksien puuttumista
Taloudellinen niukkuus vaikuttaa onnellisuuteen monella eri tavalla. Sakari Kainulainen toteaa, että rahanpuute vähentää mahdollisuuksia ihmissuhteiden ylläpitämiseen, harrastamiseen ja omien taitojen kehittämiseen. Moni pienituloinen asuu syrjässä ja kärsii siitä, että rahat eivät riitä liikkumiseen.
Onnellinen suomalainen juo keskikaljaa ja asuu lastulevyistä rakennetussa talossa. Mikään ei ole erityisen hohdokasta, mutta kaikki on ihan ok.
In the Backyard of Finnish Happiness -verkkojulkaisun kirjoittajien huomio kiinnittyy erityisesti niukkuutta kokeviin perheisiin, ruoka-apua tarvitseviin ihmisiin, maahanmuuttajiin ja vaikeissa olosuhteissa eläviin naisiin. Onnellisuudesta osattomien suomalaisten ryhmässä erottuvat Kainulaisen mukaan pitkäaikaistyöttömät, yksinhuoltajat, omista lapsistaan erossa elävät vanhemmat sekä yksin elävät ihmiset.
– Rahan ja onnellisuuden välinen yhteys näkyy siinä, että työttömäksi joutuminen ei vielä näytä vähentävän onnellisuuden kokemusta, mutta peruspäivärahan varaan joutuneiden pitkäaikaistyöttömien tilanne on toinen rahanpuutteen vuoksi, Kainulainen sanoo.
– Jos yksinhuoltajan rahat eivät tahdo riittää elämiseen ja hänen ajatuksensa pyörivät rahahuolien ympärillä, tilanne kuormittaa väistämättä myös lapsia. Pienituloisuus voi rajoittaa myös etävanhemman yhteydenpitoa toisen vanhemman luona asuvien lasten kanssa.
Onnellisuustutkimukset kertovat myös ihmissuhteiden ohittamattomasta merkityksestä. Hyvät ihmissuhteet vaikuttavat myönteisesti myös heikossa taloudellisessa asemassa olevien onnellisuuteen.
– Valitettavasti rahattomuus tarkoittaa usein omaan koloon vetäytymistä, jos tarjolla ei ole paikkoja, joissa ihmiset voivat kohdata toisensa tasavertaisina taloudellisesta tilanteesta riippumatta.
Jos tavoitteena on lisätä onnellisuutta, moni asia pitäisi Sakari Kainulaisen mukaan tehdä päinvastoin kuin nykyinen hallitus tekee. Kuva: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Suomalainen onni on tasaista tyytyväisyyttä
Suomalainen onnellisuus on Sakari Kainulaisen mukaan luonteeltaan pikemminkin tasaista elämäntyytyväisyyttä kuin sykähdyttävää onnen kokemista. Tyytyväisyys syntyy hänen mukaansa keskiluokkaisesta elämäntavasta ja siitä, että elämä on ennustettavaa.
– Olen kuvannut asiaa humoristisen karikatyyrin avulla: Onnellinen suomalainen juo keskikaljaa ja asuu lastulevyistä rakennetussa talossa. Mikään ei ole erityisen hohdokasta, mutta kaikki on ihan ok, Kainulainen luonnehtii.
Rikkaille annetut verohelpotukset eivät lisää heidän onnellisuuttaan, mutta lisäeurot nostaisivat asumistukea ja toimeentulotukea saavan yksinhuoltajan onnellisuutta.
Suomen sijoittuminen onnellisuusmittausten kärkeen ei Kainulaisen mukaan kerro niinkään suomalaisten tunne-elämästä kuin hyvinvointiyhteiskunnan rakenteista, jotka antavat ihmisille mahdollisuuden saavuttaa omia elämäntavoitteitaan. Yksilötasolla onnellisuuteen tarvitaan myös resilienssiä eli joustavuutta, joka kantaa elämän väistämättömien kolhujen läpi.
– Jos ihminen on saanut kohtuullisen hyvän kasvuperheen, hänellä on hyvät hoksottimet ja opinnot ovat jatkuneet toisen ja kolmannen asteen koulutukseen ja siitä työelämään, silloin hän on mukana suomalaisen onnellisuuden jatkumossa, Kainulainen kiteyttää.
– Mutta kärsimyksiä alkaa kasautua ja tyytyväisyys vähenee, jos ihminen ei ole tällaisessa putkessa, vaan hänellä on ollut alakoulusta alkaen vaikeuksia lukemisessa ja käyttäytymisessä, eikä hän saavuta omaa paikkaa työelämässä.
Tutkimustiedon valossa on Kainulaisen mukaan kiistatonta, että lisäraha vahvistaa onnellisuuden kokemusta, kun ihminen elää taloudellisessa niukkuudessa. Sen sijaan keskituloisen suomalaisen onnellisuutta raha ei näytä enää lisäävän, ellei kyseessä ole ylivelkaantunut henkilö.
– Jos pyrimme lisäämään onnellisuutta ja tyytyväisyyttä, moni asia pitäisi tehdä päinvastoin kuin nykyinen hallitus tekee. Tutkimusten mukaan rikkaille annetut verohelpotukset eivät lisää heidän onnellisuuttaan, mutta lisäeurot nostaisivat asumistukea ja toimeentulotukea saavan yksinhuoltajan onnellisuutta huomattavasti.
Taloudellinen ahdinko vähentää mahdollisuuksia ihmissuhteiden ylläpitämiseen, harrastamiseen ja taitojen kehittämiseen. Kuva: Sirpa Päivinen.
Nuorten laaja tyytymättömyys on uusi ilmiö
Suomalaisten onnellisuutta on kartoitettu erilaisilla tutkimuskyselyillä jo monen vuosikymmenen ajan. Sakari Kainulaisen mukaan yleinen elämäntyytyväisyys on pysytellyt suunnilleen samalla tasolla tapahtuneista yhteiskunnan muutoksista riippumatta.
– Erilaiset yhteiskunnan murrosvaiheet eivät ole vaikuttaneet onnellisuuteen likikään niin paljon kuin luulisi, hän sanoo.
Viime vuosina on kuitenkin tapahtunut poikkeuksellinen muutos. Tavallisesti onnellisuus jakautuu elämänkaaren eri vaiheiden välillä niin, että nuoret ovat varsin tyytyväisiä elämäänsä, keski-ikäiset ovat muita ikäryhmiä tyytymättömämpiä ja vanhemmalla iällä tyytyväisyys alkaa jälleen lisääntyä.
– Viimeisimmissä tutkimuskyselyissä nuorten elämäntyytyväisyys on yllättävän matalalla tasolla. Tämä koskee etenkin tyttöjä, jotka näyttävät reagoivan voimakkaasti yhteiskunnan muutokseen ja sosiaalisen median keskinäiseen vertailuun, Kainulainen sanoo.
– Elämme nyt jonkinlaista murroskautta. Tulevat vuodet näyttävät, jatkuuko nuorten tyytymättömyyden lisääntyminen ja tapahtuuko heidän hyvinvoinnissaan entistä suurempaa eriytymistä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Hallituksen harjoittama varallisuusrasismi on syntiä
PuheenvuorotHeikki Nenonesta on moraalitonta ajatella, että köyhä reipastuu rankaisemalla ja rikas kannustamalla.
